Alussa oli metsä. Sitten ihminen raivasi sen pelloiksi, laitumiksi ja satoa tuottavaksi puutarhaksi. Nyt me palautamme sen harkiten ja hienovaraisesti takaisin toimivaksi ekosysteemiksi, arboretumiksi.
Puutarhan ja metsän välinen raja määritellään usein turhan tiukasti. Ilopakassa tuota rajaa ei ole. Yli satavuotiaan talon ympärille levittäytyvä puolitoista hehtaaria ei ole perinteinen, millimetrilleen trimmattu edustuspuisto. Se on elävä, hengittävä ja jatkuvasti kehittyvä puulajipuisto – paikka, jossa luonnon omat prosessit saavat näkyä, kuulua ja tuoksua.
Historiallinen perusta
Alueen sydämenä sykkii rikas ja dokumentoitu lajisto. Tällä hetkellä tontillamme kasvaa noin 50 eri puuvartista lajia. Vanhat, jykevät lehti- ja havupuut, historiallinen omenatarha ja 1990-luvulla istutettu tammilehto muodostavat arboretumin selkärangan.
Täysikasvuiset lehtipuut eivät ole vain esteettinen elementti, niiden laajat latvustot luovat pihan ylle suojaavan katoksen. Lehtien synnyttämä varjo ja niiden haihduttama kosteus luovat viilentävän mikroilmaston, jota on helppo arvostaa keskikesän helteillä.
Asetelma on dendrologisesti kiehtova, sen pohjalta rakennamme tulevien vuosikymmenten tarinaa.
Ekologinen ennallistaminen ja ArbNet-tavoite
Vastuullisuus ja ekologisuus ovat nykyään matkailualalla usein pelkkiä korusanoja.
Me halusimme visiollemme mitattavan ja tieteellisen kehyksen. Siksi kehitämme aluetta kohti kansainvälisen arboretum-verkoston, ArbNetin, virallista akkreditointia.
ArbNet-status ei tarkoita rajoittavaa puuttumista luonnon valintoihin, vaan päinvastoin niiden ymmärtämistä ja tukemista. Kutsumme tätä puolivilliksi filosofiaksi.
Emme taistele luontoa vastaan, vaan ohjaamme sen kehitystä hienovaraisesti. Tämä on nykyaikaista, läpinäkyvää luonnonsuojelua.
Tuemme Ilopakan alueen ekologista ennallistamista aktiivisesti: lahopuut jätetään tarkoituksella paikoilleen tarjoamaan elinympäristöjä hyönteisille ja linnuille. Aluskasvillisuus saa kukoistaa siellä, missä se luontaisesti viihtyy.
Elävä ja uusiutuva kokoelma
Arboretumimme ei ole staattinen puumuseo, vaan jatkuvasti kehittyvä ekosysteemi. Alueen suotuisan mikroilmaston ja rikkaan maaperän ansiosta jalot lehtipuumme uudistuvat alueella luontaisesti.
Tammilehto toimii suojaisana lastentarhana paitsi uusille tammille, myös lehmuksille, jotka pystyvät lisääntymään siellä luontaisesti siemenestä. On myös kiehtovaa seurata, kuinka hieman etäämmällä kasvavien saarnien siemenet löytävät parhaan itämispaikkansa juuri tammien suojasta.
Kevään 2027 herkkä kerrostuma: Atsaleat
Arboretum ei ole koskaan valmis, se on sukupolvien yli jatkuva projekti. Jatkamme alueen monimuotoisuuden ja visuaalisen kerroksellisuuden rakentamista harkituin askelin.
Vuosina 2023-2024 istutimme Ilopakan ensimmäiset pähkinäpensaat ja jalopähkinäpuut, Magnolian ja pari valkopyökkiä.
Keväällä 2027 suunnitelmissa on istuttaa Ilopakkaan kymmenkunta atsaleaa. Ne on valittu paitsi kestävän luonteen, myös niiden herkän estetiikan vuoksi.
Kun atsaleat puhkeavat kukkaan vanhojen kilpikaarnaisten mäntyjen katveessa, syntyy vahva visuaalinen kontrasti. Se tuo pienen havumetsikön vehreään rauhaan väriloistoisen kerroksen, joka tekee keväästä ja alkukesästä täällä kokemisen arvoisen.
Tulevaisuuden suunnitelmissa on hyödyntää lämpenevän ilmaston vaikutusta ja kohoavia vuotuisia lämpösummia. Kokeiltavien puuvartisten listallamme ovat ainakin euroopanpyökki (fagus sylvatica), jalokastanja (castanea sativa), aprikoosi (prunus armeniaca) ja eksoottisemmat magnoliat.